Maitotaloustuotteiden vientituki [VTV 251/54/89]

Suomessa maataloustuotteiden vientitukijärjestelmä perustui maataloustulolakiin (629/1982 [--1--]). Viennillä pyrittiin turvaamaan maataloustuotteiden tavoitehinnat poistamalla kotimaisen kulutuksen ylittävä osa maataloustuotteista kotimaan markkinoilta. Maidontuotantoa ohjasivat useat järjestelmät: mm. maataloustulojärjestelmä sekä tuotannon ohjaamis- ja tasapainottamis- ja rajoittamisjärjestelmät [--2--].

Tarkastuksessa selvitettiin maitotaloustuotteiden vientituen määräytymistä kokonaisuudessaan. Tarkastus kohdistui
– vientitakuuhintojen muodostumiseen; vientitakuuhinta on tuotteen kotimaan hintaan verrattava hinta,
– viennissä saatuihin hintoihin ja
– viennin vientieräkohtaisiin erilliskustannuksiin.
Tarkastuksesta pyydettiin selitys tai lausunto yhteensä kuuden sidosryhmän edustajalta [--3--].

Tein tarkastuksen yhdessä Arto Mäkelän kanssa sovitun työnjaon mukaan. Tarkastin järjestelmäkokonaisuutta ja ns. vientitakuuhintojen muodostumista, kun Mäkelä keskittyi maitotaloustuotteiden vientiin. Alla olevassa teen selkoa vain omasta osuudestani, jonka esitys tarkastusmuistiossa ja tarkastuskertomuksessa ilmenee mustalla tekstillä (Mäkelän osuuden ollessa harmaalla tekstillä).

HavainnotKannanotot
– Valtion tulo- ja menoarviosta suoraan ja epäsuorasti maksettava tuki maitotaloustuotteiden ylituotannon markkinoimiseksi oli noin 5,9 miljardia markkaa (mk) vuonna 1986. Tuen määrään vaikuttavat maidon tuotanto ja sen jatkokäsittely sekä tuotanto- ja markkinointiprosessit ja niiden ulkoiset ja sisäiset olosuhteet [--4--]. Vientituen tarve vähenee, jos varastoja kasvatetaan ja perinteisistä maitotaloustuotteista jatkojalostetaan paremmin kaupaksi käyviä tuotteita [--5--].
– Maitotaloustuotteiden kulutuskysyntään vaikuttaa arvosuhde maitorasvan ja maidon rasvattoman osan välillä. Arvosuhdetta on pidetty muuttumattomana niin, että se ei ole vastannut kysyntää, joka on näistä eri raaka-aineosista valmistetuilla tuotteilla [--6--].
– Voin vientitakuuhinnasta noin 72 % muodostui raaka-ainekustannuksista. Niihin vaikuttaa keskeisesti maidon rasvaisen ja rasvattoman osan arvosuhde. Se vaikuttaa maitorasvan ylijäämien markkinointimenojen kuluttajille [kotimaassa] sekä maataloustuottajille ja valtiolle sen mukaan, missä määrin rasvapitoisten ja muiden maitotaloustuotteiden myynti painottuu kotimaahan ja ulkomaille (vientiin).
– Vientitakuuhintaa määritettäessä oli virheitä korkokustannuksissa (varaukset), maidon hankintakustannusten kohdistamisessa (poikettu hintavalvonta-asetuksesta (235/1974; HVA) [--7--] sekä hyväksymällä vientitakuuhintaan alkutuotannon kuluja (mm. karjantarkkailusta, tuottajille tilatuista lehdistä) ja veroja (ristiriita HVA:n kanssa) [--8--].
– Raaka-aine- ja hankintakustannusten kautta maidon rasvaisen ja rasvattoman osan arvosuhde vaikuttaa keskeisesti voin vientitakuuhintoihin. Koska vähärasvaisista tuotteista suhteellisesti suurempi osa myydään tällä hetkellä kotimaassa kuin runsaasti rasvaa sisältävistä tuotteista, arvosuhteessa on kysymys myös maitorasvan ylijäämän markkinointimenojen jakamisesta yhtäältä kuluttajille ja toisaalta maataloustuottajille ja valtiolle.
– Valtion tuki maatalousneuvonnan edistämistä varten tulee ohjata tulo- ja menoarviossa avustuksina maatalousneuvonnan organisaatioille. Maidonjalostajien tukea tuottajille vastaaviin tarkoituksiin ei tule sisällyttää vientitakuuhintoihin.
– Koska varaukset ovat purkamiseensa saakka yritykselle korotonta rahoitusta, varauksilla ja varauksiin sisältyvällä verovelalla ei kuulu olla vaikutusta vientitakuuhintojen muodostumiseen.
– Koska välittömät verot eivät ole kuuluneet maitotaloustuotteiden vientitakuuhintojen laskentaperusteiden mukaiseen omakustannusarvoon, niiden sisällyttäminen kustannuksina voin vientitakuuhintoihin on vastoin perusteita, joita on tullut noudattaa.
– Maataloustaloustuotteiden vientitakuuhintojen muodostumista ja niiden perustana olevien kustannusten kehitystä tulee seurata tarkasti. Samalla tulee kiinnittää huomiota uuden maataloustuloasetuksen vaatimukseen, että vientitakuuhinnan on perustuttava hyvää liikkeenhoidollista tasoa edustaviin valmistajan todellisiin tuotanto- ja hankintakustannuksiin.

Tarkastuksen vaikutukset

Tarkastuksen valtiontaloudelliset vaikutukset olivat erittäin suuret, kun meijerit muuttivat maidon rasvaisen ja rasvattoman osan arvosuhdetta. Vaikutusta voimisti 1.1.1991 voimaan tullut laki maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksusta [--9--]. Voin hinta aleni ja juustojenhinta nousi, jolloin valtion osuus maitotaloustuotteiden markkinoinnista pieneni. Hintamuutosta paheksuttiin jossakin määrin mediassa kansanterveydellisistä syistä, mutta vain jonkin aikaa. Arvosuhteen muutoksella ja säädetyllä lailla oli lisäksi vaikutus maidontuotantoon ja kotieläinjalostukseen, kun maitorasvan tuottamisesta tuli vähemmän kannattavaa.

Omat kommentit

Maidon rasvan ja rasvattoman osan (proteiini) arvosuhteen muutoksen valtiontaloudellisia vaikutuksia ei tiedetä. Niitä voidaan kuitenkin arvioida [--10--]. Määrärahat maitotaloustuotteiden [--11--] vientitukeen ja hinnanerokorvauksiin esimerkiksi vuonna 1991 (1992) olivat 162 Mmk (309 Mmk). Arvosuhteen 63/37 muutos arvosuhteeksi 30/70 (40/60) olisi säästänyt valtiota noin 52 Mmk (37 Mmk) vuonna 1991 ja 69,8 Mmk (100 Mmk) vuonna 1992. Luvut eivät ole tarkkoja, vaan ne kuvaavat säästöjen suuruusluokkaa.

Tarkastuksessa saatoin käyttää hyväksi aiemmissa tarkastuksissa kertynyttä maatilatalouden tuntemusta ja laajentamaan sitä. Tarkastuksessa oli hyötyä laskentatoimen hyvästä osaamisesta. Ehkä kaikkein eniten hyötyä oli kuitenkin siitä, että kyseenalaistin asiat, joita en ymmärtänyt: tässä tapauksessa, miksi maidon rasvaisella ja rasvattomalla osalla on tietty arvosuhde, jota pidettiin annettuna?

Käytin tarkastukseen 136,0 päivää.

------

[--1--] Esitys maataloustulolaiksi löytyy eduskunnan Digitoiduista valtiopäiväasiakirjat 1907−2000
[--2--] Tarkastusmuistion kohdassa 1 kuvataan järjestelmiä ja niiden yhteyksiä ja kohdassa 4 valtion tulo- ja menoarviossa vientitukeen ja siihen verrattavaan tukeen käytettäviä määrärahoja.
[--3--] Kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö, Elinkeinohallitus, Lisenssivirasto ja Meijerien Keskusosuusliike Valion (Valio)
[--4--] Perinteisiä maitotaloustuotteista ovat esim. maitojauheet, joista voidaan jatkojalostaa esim. äidinmaidon korvikkeita ja rehuja.
[--5--] Valtion vuoden 1988 tulo ja menoarviossa maitotaloustuotteiden
– vientituki (momentti 30.32.40) oli 1500 mmk (vientituki yhteensä 2805 mmk)
– hinnanalennuskorvaukset (momentti 30.31.40) olivat 278 mmk (hinnanalennuskorvaukset yhteennsä 309 mmk)
– hinnanerokorvaukset olivat noin 120 mmk (hinnanerokorvaukset yhteensä noin 850 mmk)
– liikevaihtoverotuki oli noin 3980 mmk (maitoraaka-aineesta sallittiin hankintamenon ylittävä ostovähennys).
[--5--] Maidontuotannon ulkoisia olosuhteita ovat mm. tilojen sijainti ja ilmasto-olot. Maitotaloustuotteiden tuotannon ja sitä seuraavien tuotantoprosessien sekä kaupan ulkoisia olosuhteita ovat mm. maitotaloustuotteiden ja niiden jalosteiden kysyntä ja tarjonta maailmanmarkkinoilla, maailmankaupan rajoitukset sekä elintarvikehuollon näkökohdat. Maidon, maitotaloustuotteiden, maitotaloustuotteita jalostavan tuotannon sekä kaupan sisäisiä olosuhteita, joihin ne voivat itse vaikuttaa ovat mm. tuotannon tehokkuus ja taloudellisuus, toiminnan kannattavuustavoitteet (voittoprosentti), tuotekehittely, jakelu ja mainonta.
[--6--] Maitorasvan vientiä on tuettu tasausmaksulla, jota on peritty maidon rasvattomasta osasta pääosin valmistetuista tuotteista (kuten rasvattomasta maidosta ja juustosta).
[--7--] Maidon hankintakustannuksia olivat mm. nettokustannukset siirtomaidon ja tuottajamaidon analysoinnista laboratoriossa, säiliökeräilystä, maitoraaka-aineen siirtokuljetuksesta sekä alkutuotannon neuvonnasta ja hankinnasta.
[--8--] Verot oli sisällytetty hyväksyttäviin menoihin Maatalouden markkinointineuvoston kannanoton perusteella. Sillä ei ollut kuitenkaan ollut päätösvaltaa vientitakuuhinnoittelussa.
[--9--] Lain (1062/90) 5 §:n mukaan maidon vientikustannusmaksua olisi suoritettava 0,8 penniä maidontuottajalta vastaanotetun maidon rasvapitoisuusprosentin kymmenesosalta maidon 3,7 prosentin rasvapitoisuuden ylittävältä osalta. Maksua olisi suoritettava myös tuottajalta vastaanotetusta kermasta. Lain perustelujen mukaan vientikustannusmaksu maitolitraa kohden vaihtelisi kuitenkin tuottajittain maidon rasvapitoisuuden mukaan ... tavoitteena pyrkiä vaikuttamaan muun muassa maidontuottajan kotieläinjalostus- ja ruokintapäätöksiin siten, että maidon rasvapitoisuus saataisiin nykyistä paremmin vastaamaan maitovalmisteiden kulutusrakennetta.
[--10--] Taloudellisten vaikutusten suuruutta voidaan arvioida sen muutoksen kautta, joka maidon rasvan ja proteiinin arvosuhteen muutoksella oli maitotaloustuotteiden vientitakuuhintoihin. Esimerkiksi voin vientitakuuhinnasta raaka-ainekustannukset olivat 72 %. Kun oletetaan, että osuus ei muutu, voin vientitakuuhinta laskee 32,4 % (22,6 %), kun siirrytään käyttämään avosuhdetta 30/70 (40/60) arvosuhteen 63/37 sijasta. (Arvosuhteet lähteestä: Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2553/3/14).
[--11--] Tarkastusta tehtäessä maito vietiin pääasiassa voina, juustona ja maitojauheena.

Edellinen valikko
Edellinen sivu
Seuraava sivu

Asiakirjat

Tarkastuskertomus
23.5.1990
Tarkastusmuistio
18.9.1989

-------