Viljan vientiä koskivat vientitukijärjestelmä ja eräät muut järjestelmät, joista kerrotaan edellä
käsiteltäessä maitotaloustuotteiden vientitukea koskenutta tarkastusta.
Useat eri järjestelmät ohjasivat viljan tuotantoa, varastointia ja kauppaan tuloa,
mm. viljan kausihintaporrastus [--1--].
Valtion viljavarastolla (VV) oli keskeinen rooli Suomen viljamarkkinoiden (kotimarkkinat) pitämisessä vakaina.
Kun viljasta oli ylituotantoa, sitä myytiin sekä ulkomaille että vientiin rinnastettavaan viljan kotimaiseen käyttöön (matalahintakäyttö).
Matalahintakäytössä viljaa käytettiin - hinnanerokorvauksilla maailmanmarkkinahintaiseksi alennettuna -
erityisesti turkiseläinten rehun, alkoholin ja tärkkelyksen valmistukseen.
Tarkastuksesta laadittiin suunnitelma
(25.10.1989) [--2--]. Sen mukaisesti tarkastettiin
– viljan viennin ja matalahintakäytön määrät sekä viljan viennistä ja matalahintakäytön menot valtiolle
1980-luvulla [--3--];
– viljan vientitakuuhinnat ja viljan matalahintakäytön hinnat vuosina 1987-1989 sekä miten ne ovat muodostuneet ja kehittyneet;
– viljan viennistä ja matalahintakäytöstä saadut hinnat, viljan maailmanmarkkinahinnat 1987-1989 ja niiden määräytyminen ja kehitys; ja
– viljan vientitakuuhintaan sisältymättömät viljan viennin rahti-, vakuutus-, agentin provisioyms. erilliskustannukset vuosina 1987-1989.
Tarkastuksesta pyydettiin selitys tai lausunto VV:tä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä ja maa- ja metsätalousministeriöltä.
|
– Viljan vientiä ja viljan matalahintakäyttöä on rahoitettu VV:n myyntikatteella valtion tulo- ja menoarvio ohittaen.
Tämä rahoitus on jäänyt ottamatta huomioon,
kun on jaettu viljaylijäämistä johtuvia kustannuksia valtion ja maataloustuottajien välillä [--4--].
– Vientitukeen on sisältynyt korvausta varmuusvarastoinnin kustannuksista, joita valtio on erikseen korvannut VV:lle.
– Rahti- ja satamakustannukset ovat vaihdelleet varsin vähän vuosien sisäisesti ja eri vuosien välillä.
Suomen saamat hinnat viedystä viljasta eivät ole poikenneet erityisellä tavalla vastaavista muiden maiden saamista hinnoista.
– Hinnat, jotka ovat olleet perustana viljan matalahintakäytön hinnoille, ovat seuranneet maailmanmarkkinahintoja.
Nettovientihintojen ja matalahintakäytön hintojen hintakehitys on ollut hyvin samanlainen,
mutta hintojen alenemista on pidettävä huomattavana [--5--].
– VV:lle liikelaitoksena viljan vienti ei ole ollut taloudellinen rasite viljan matalahintakäyttöön verrattuna,
koska VV:n myyntihintalisä on ollut molemmissa vaihtoehdoissa yhtä suuri.
Edullisuuseroja syntyy viljan matalahintakäytön ja viennin välille syntyy siitä riippuen,
otetaanko liikevaihtoveron menetykset huomioon vai ei [--6--].
–
Hintaa viljan matalahintakäyttöön oli alennettu alle maailmanmarkkinahintojen [--8--].
Tältä osin ..
- .. viljan vienti olisi ollut kannattavampaa.
- .. alennus oli epäsuoraa tukea kolmannelle taholle eli tuotannolle, joka
käyttää viljan matalahintakäytöstä syntyviä tuotteita.
- .. edellisestä kohdasta johtuen kyseinen tuki ei kuuluisi valtion rahoitettavaksi
maataloustulolain eikä valtion tulo- ja menoarvion perustelujen mukaan [--7--].
|
– Päättäessään rahoittaa viljaylijäämän kotimarkkinoilta poistamista VV:n myyntikatteella
ilman valtion tulo- ja menoarviossa tarkoitukseen myönnettyä määrärahaa valtioneuvosto ylitti toimivaltansa ja rikkoi budjetin bruttoperiaatetta.
Lisäksi seurauksena oli, että valtion tilinpäätöksen tiedot viljaylijäämien kotimarkkinoilta poistamisen menoista eivät ole oikeat.
Edelleen, VV:n myyntikatteesta maksetut menot ovat jääneet ottamatta huomioon määriteltäessä
valtion ja maataloustuottajien vientitukiosuuksia.
– Viljaylijäämien kotimarkkinoilta poistamisen rahoituksesta VV:n myyntikatteella tulee luopua.
– Koska valtio yksinään korvaa viljan varmuusvarastoinnin kustannukset VV:lle vuoden 1991 alusta lähtien,
varmuusvarastointikorvaukset on perusteltua ottaa huomioon VV:n valtiolta perimissä hinnanerokorvauksissa.
– On tarpeellista selvittää, johtaako nykyinen vientitakuuhinnoittelu, jossa varmuusvarastointikorvauksia ei ole otettu huomioon,
ylisuuriin korvauksiin valtiolta VV:lle.
– Matalahintakäyttöön myydyn viljaan hinnoitteluun on sovellettu tosiasiallisesti kahta maailmanmarkkinahintaa:
toimitusehtoa fob Suomen satama tai cif Suomen satama.
Fob -myyntiehdolla matalahintakäytön myynneissä tuetaan turkis- ja tärkkelystuotantoa 7,0 pennillä myytyä viljakiloa kohti.
Vuonna 1989 tämä tuki oli noin 4,0 Mmk turkistuotannolle ja noin 5,2 Mmk tärkkelysteollisuudelle.
– Maailmanmarkkinahintojen käsitteellinen epämääräisyys on antanut paljon liikkumavaraa määriteltäessä
matalahintakäyttöhintaa viljalle.
Liikkumavaran käyttämistä matalahintakäyttöhintojen painamiseen niin alas
kuin matalahintamyynneille asetettu ehto suhteessa vientiin sallii
ei voi pitää asianmukaisena.
|
Tarkastuksen vaikutukset
Tarkastuksen valtiontaloudelliset vaikutukset olivat huomattavat, sillä mm. vientitakuuhintoja tarkistettiin alaspäin.
Esimerkiksi vuonna 1989 viljan vientituki oli noin 537 miljoonaa markkaa,
jolloin penninkin alennus kilohintaan merkitsee noin 5,4 miljoonaa markkaa [--9--].
Edellä kannanotoissa on jo mainittu, että pelkästään vuonna 1989 viljan hinnoittelu sen matalahintakäyttöön
kyseenalaistettavalla tavalla johti yhteensä 9,2 miljoonan markan epäsuoraan tukeen turkistuotannolle ja tärkkelysteollisuudelle.
Tarkastuksen ansiosta kasvoi tietoisuus siitä,
että valtiolle muutoin tuloutettavia varoja voidaan käyttää menoihin valtion tulo- ja menoarvio ohittaen.
Omat kommentit
Tarkastuskertomukseen tuli ja jäi tekstiä, joka mielestäni ei sinne kuulunut [--10--].
Tarkastajalle on korkea kynnys esittää, että osastopäällikön ehdottamaa tekstiä ei oteta tarkastuskertomukseen.
Tarkastuskertomus annetaan VTV:n nimissä; se voi ottaa kantaa kuten haluaa [--11--].
Käytin tarkastukseen 160,0 päivää (suunnitelma 200,0 päivää).
------
[--1--]
Tarkemmin:
Maitotaloustuotteiden vientituki (tarkastuskertomus 23.5.1990) ja
Valtion viljavaraston vuositilintarkastus VTV 11/8/87 (tarkastuskertomus 14.4.1988).
[--2--]
VTV:n kaksi tarkastusosastoa [kolmesta] sai 1.2.1989 uudet osastopäälliköt Hannu Konstari ja Erkki Mäki-Ranta (HTM).
He toteuttivat VTV:ssä muutoksia, joihin kuului mm. tarkastussuunnitelmien laatiminen.
Omaksi osastopäällikökseni tuli Hannu Konstari ja toimistopäällikkönäni oli Aarne Hynönen.
[--3--]
Valtion vuoden 1988 tulo ja menoarviossa maitotaloustuotteiden
– vientituki (momentti 30.32.40) oli 1500 mmk (vientituki yhteensä 2805 mmk)
– hinnanalennuskorvaukset (momentti 30.31.40) olivat 278 mmk (hinnanalennuskorvaukset yhteensä 309 mmk)
– hinnanerokorvaukset olivat noin 120 mmk (hinnanerokorvaukset yhteensä noin 850 mmk)
– liikevaihtoverotuki oli noin 3980 mmk (maitoraaka-aineesta sallittiin hankintamenon ylittävä ostovähennys).
[--4--]
Ks. laki maidon, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksusta (1062/90).
[--5--]
Vuosina 1984-1989 nettovientihinnat alentuivat vuosittain keskimäärin 7,8-12,6 % (reaalisesti 9,9-14,8 %)
ja matalahintakäytön liikevaihtoverottomat hinnat 7,8-11,7 % (reaalisesti 9,9-13,9 %).
[--6--]
Vuositasolla tarkasteltuna viljan matalahintakäyttö on ollut valtiontaloudellisesti edullisempaa kuin viljan vienti,
kun viennin kustannuksina otetaan huomioon vientitukimomentin määrärahasta
maksettu vientituki ja viennin liikevaihtoverotuki ja matalahintakäytön kustannuksina vientitukimomentilta maksettu vientituki.
Jos matalahintakäytön lopputuotteiden viennistä johtuvat liikevaihtoverotuen menetykset otetaan huomioon
matalahintakäytön kustannuksina ja matalahintakäytön veroja muut tulot matalahintakäytön
tuottoina, ja mainitut erät yhdessä oletetaan yhtä suuriksi kuin viennin liikevaihtoverotuki,
viljan vienti vuositasolla tarkasteltuna on ollut edullisempaa kuin matalahintakäyttö vehnän
osalta vuosina 1984, 1988 ja 1989, ohran osalta vuosina 1985, 1987 ja 1989 sekä kauran osalta vuosina 1986 ja 1989.
[--7--]
Vientitukimomentilta maksettu viennin tuki (p/kg) on kasvanut vuosittain 8,8-11,7 % (reaalisesti 6,2-8,6 %)
ja matalahintakäytön tuki 7,8-15,5 % (5,8-13,2 %).
Vientialkoholin raaka-aineeksi myydyn vehnän matalahintakäytön tuki on kasvanut erityisen paljon (16,3 %).
[--8--]
Ensimmäiset viljan matalahintakäytön kohteet olivat turkiseläinten rehujen ja vientialkoholin valmistus.
Valtioneuvosto vahvisti matalahintakäytön hintojen perustaksi ensin maailmanmarkkinahinnat fob Suomen satama, mutta
muutti perusteeksi seuraavana vuonna ulkomaisen viljan hinnaksi cif Suomen satama.
[--9--]
Esimerkiksi ohran osalta laskettu vaikutus oli 1,08 penniä/kilo.
[--10--]
Tarkastuskertomuksen kannanottoihin tuli mm. analyysia, mitä ei edes sisältynyt tarkastusmuistioon.
[--11--]
Viljan vientituen tarkastus jäi viimeiseksi toiminnantarkastuksekseni.
Ilmaisin kiinnostukseni siirtyä juuri perustettuun tilintarkastuksen toimintayksikköön.
Tulin valituksi ja siirryin sinne 1.1.1991.
|
