Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) otti käyttöön uuden palkkausjärjestelmän (UPJ),
kun Tuomas Pöysti toimi VTV:n pääjohtajana (1.3.2009).
Ennen UPJ:n käyttöönottoa VTV:n palkkaus- ja palkitsemiskäytännöt olivat jokseenkin
samanlaiset kuin valtiolla yleisesti [--1--].
Uusi palkkausjärjestelmä ja sen valmistelu
Uuden palkkausjärjestelmän (UPJ) valmistelu käynnistyi VTV:ssä 2003.
UPJ:n perustana oli Columbus- järjestelmä [--2--].
UPS:n valmistelivat hallintopäällikkö Mikko Koiranen (työnantajan edustajana) ja
henkilöstöjärjestöjen edustajat [--3--].
Tehtävien vaativuutta arvioi ja vaativuutta koskevia erimielisyyksiä käsitteli pääjohtajan asettama ryhmä.
Siinäkin työnantajan edustajana oli hallintopäällikkö Mikko Koiranen ja jäseninä henkilöstöjärjestöjen edustajat.
UPS:ssa tehtävät olivat 14 luokassa ja henkilökohtaiset palkanosat 11 luokassa,
joista vain 8 oli käytössä [--4--].
Kun UPJ otettiin käyttöön, tarkastajat sijoitettiin vaativuusluokkiin 10 ja 11.
Sittemmin vaativuusluokka 10 jaettiin kahtia (10 a ja 10b).
Vuodesta 2010 alkaen tarkastajia sijoitettiin myös vaativuusluokkaan 12 (tarkastusneuvos).
Tarkastajien vaativuusluokista 11 oli pisteväliltään suurin (25) ja 12 pienin (5).
Omat kommentit
VTV:n johdolle kannustavuus ei ollut tärkein asia henkilöstön palkkauksessa.
Henkilökohtaiselle palkanosalle asetettiin katto (enintään 35 % tehtäväkohtaisesta palkanosasta).
Kun se oli saavutettu, palkka pysyi ennallaan - teki työtä miten hyvin ja paljon tahansa.
Samaan aikaan VTV:ssä henkilökohtaisen palkanosan osuus palkoissa kuitenkin kasvoi niillä,
joita palkkakatto ei koskenut.
UPJ:n valmistelijat eivät tunteneet tarkastusta riittävästi [--5--].
Tehtävien vaativuustekijöitä ei johdettu siitä,
mikä on tuloksellista tarkastus- ja asiantuntijatoimintaa.
Tarkastusyksikön ylijohtajan tulkinta ratkaisi.
Kun VTV sai eduskunnan siirtymiseen yhteydessä lisärahoitusta,
henkilöstöjärjestöjen edustajat pitivät huolen siitä,
että kaikille tuli palkkaa lisää yleiskorotuksena vanhan palkan mukaan [--6--].
Tulos- ja kehityskeskustelut epäonnistuivat.
Yhtäältä se oli seurausta epäonnistuneesta UPJ:sta.
Toisaalta oli tarkastuspäälliköitä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tarkastajat tekivät ja osasivat,
eivätkä välittäneet VTV:n tuloksellisuudesta.
Tuloksellisuus heikkeni [--7--], samoin luottamus UPJ:n toimivuuteen.
Lopulta johtokin ohitti UPJ:n.
Se päätti tarkastajien palkat ennen tuloskeskusteluja ja
pyrki alentamaan palkkoja kautta linjan [--8--].
Kun VTV ylin johto päätti maksaa itselleen tulospalkkioita,
median kiinnostus kasvoi siihen, mitä VTV:ssä oli meneillään [--9--].
------
[--1--]
Perinteistä palkkausjärjestelmää käsitellään lyhyesti toisella sivulla ("Palkkaus ennen tulosohjausta").
Viitatun sivun alaviitteestä [--2--] ilmenee, että VTV otti UPJ:n käyttöön viimeisimpien valtion virastojen joukossa.
[--2--]
Columbus on Bonus Consulting Oy:n kehittämä Columbus- järjestelmä käsitti yleensä kolme osaa:
(a) työn sisältö ja vaativuus; (b) henkilökohtainen suoritus / ammattitaito
ja (c) mahdollinen tulospalkkio- osa.
Järjestelmän vaativuustekijät olivat
– (1) Osaamisen laajuus ja vaativuus (suluissa pisteet: 10- 50): monipuolisuus, moniammatillisuus tai vaadittava osaamisen laajuus
– (2) Osaamisen syvyys (10- 50): erityisasiantuntemus (usein kapea mutta syvälle ulottuvan osaaminen)
– (3) Henkilöjohtaminen (0- 20): koskee vain esimies- tai johtotehtävissä olevia
– (4a) Vuorovaikutus (10- 50): tehtävän edellyttämä kanssakäyminen, kommunikointi, yhteistyö tai neuvottelukyky
– (4b) Kv. vuorovaikutus ja kielitaito (0-20): tehtävän edellyttämä kansainvälinen vuorovaikutus tai kielitaito
– (5) Pätevyys (10- 70): tehtävän edellyttämä koulutus ja käytännön kokemus
[--3--]
AKAVA, eduskunnan virkamiesyhdistys.
[--4--]
Tarkastajilla henkilökohtaisen palkanosan palkkavaikutus rajattiin 70 %:iin siitä, mitä oli sovittu.
Tehtäväkohtainen palkanosa sai olla enintään 35 % tehtäväkohtaisesta palkasta (Hpo 1-8).
Sitä korkeampia taulukossa esitettyjä osuuksia (Hpo 9-11) ei käytetty Tuomas Pöystin ja Tytti Yli-Viikarin pääjohtajakausilla.
Kuvio 1: VTV:n palkat tehtäväkohtaisen palkanosan (Tpo) ja henkilökohtaisen palkanosan (Hpo) yhdistelmänä.
Ylitarkastajan tehtävän vaativuusluokka oli 10 ja tarkastusneuvoksen 12.
Vihreät prosenttiluvut taulukossa osoittavat palkanosien yhdistelmät, joiden mukaan palkka määräytyi tarkastustehtävistä päävastuullisille.
[--5--]
Mikko Koiranen oli tehnyt vain vähän tarkastuksia; tarkastusalan ammattilainen voi pitää niitä korkeintaan tyydyttävinä.
Koirasella ei ollut yhtään tarkastusalan tutkintoa ja hän vähätteli osaamista, jota tarkastuksessa tarvittiin.
[--6--]
VTV sai UPJ:n käyttöön ottoa varten toimintamenomäärärahalisäyksen,
jonka käytöstä päättivät suuressa määrin henkilöstöjärjestöt.
Pääjohtaja Esko Niskanen piti jo 1980-luvulla virheenä,
kun henkilöstöjärjestöt käyttivät palkkauksissa jakovaran loppuun niin,
että VTV:lle ei jäänyt määrärahaa palkita tarkastajia, jotka olivat työskennelleet tuloksellisesti
(ks. HS:n artikkeli).
[--7--]
Tuloksellisuuden heikkenemisestä kerrotaan toisella sivulla.
[--8--]
VTV:n ulkopuolella tarkastajien palkkoja pidettiin liian korkeina.
Se piti osittain paikkansa mm. syistä, jotka kerrotaan edellisessä alaviitteessä [--6--].
[--9--]
Iltalehden artikkeli 3.6.2017
|