Valtiontalouden tarkastusviraston palkat

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) otti käyttöön uuden palkkausjärjestelmän (UPJ), kun Tuomas Pöysti toimi VTV:n pääjohtajana (1.3.2009). Ennen UPJ:n käyttöönottoa VTV:n palkkaus- ja palkitsemiskäytännöt olivat jokseenkin samanlaiset kuin valtiolla yleisesti [--1--].

Uusi palkkausjärjestelmä ja sen valmistelu

Uuden palkkausjärjestelmän (UPJ) valmistelu käynnistyi VTV:ssä 2003. UPJ:n perustana oli Columbus- järjestelmä [--2--]. UPS:n valmistelivat hallintopäällikkö Mikko Koiranen (työnantajan edustajana) ja henkilöstöjärjestöjen edustajat [--3--]. Tehtävien vaativuutta arvioi ja vaativuutta koskevia erimielisyyksiä käsitteli pääjohtajan asettama ryhmä. Siinäkin työnantajan edustajana oli hallintopäällikkö Mikko Koiranen ja jäseninä henkilöstöjärjestöjen edustajat.

UPS:ssa tehtävät olivat 14 luokassa ja henkilökohtaiset palkanosat 11 luokassa, joista vain 8 oli käytössä [--4--]. Kun UPJ otettiin käyttöön, tarkastajat sijoitettiin vaativuusluokkiin 10 ja 11. Sittemmin vaativuusluokka 10 jaettiin kahtia (10 a ja 10b). Vuodesta 2010 alkaen tarkastajia sijoitettiin myös vaativuusluokkaan 12 (tarkastusneuvos). Tarkastajien vaativuusluokista 11 oli pisteväliltään suurin (25) ja 12 pienin (5).

Omat kommentit

VTV:n johdolle kannustavuus ei ollut tärkein asia henkilöstön palkkauksessa. Henkilökohtaiselle palkanosalle asetettiin katto (enintään 35 % tehtäväkohtaisesta palkanosasta). Kun se oli saavutettu, palkka pysyi ennallaan - teki työtä miten hyvin ja paljon tahansa. Samaan aikaan VTV:ssä henkilökohtaisen palkanosan osuus palkoissa kuitenkin kasvoi niillä, joita palkkakatto ei koskenut.

UPJ:n valmistelijat eivät tunteneet tarkastusta riittävästi [--5--]. Tehtävien vaativuustekijöitä ei johdettu siitä, mikä on tuloksellista tarkastus- ja asiantuntijatoimintaa. Tarkastusyksikön ylijohtajan tulkinta ratkaisi. Kun VTV sai eduskunnan siirtymiseen yhteydessä lisärahoitusta, henkilöstöjärjestöjen edustajat pitivät huolen siitä, että kaikille tuli palkkaa lisää yleiskorotuksena vanhan palkan mukaan [--6--].

Tulos- ja kehityskeskustelut epäonnistuivat. Yhtäältä se oli seurausta epäonnistuneesta UPJ:sta. Toisaalta oli tarkastuspäälliköitä, jotka eivät ymmärtäneet, mitä tarkastajat tekivät ja osasivat, eivätkä välittäneet VTV:n tuloksellisuudesta. Tuloksellisuus heikkeni [--7--], samoin luottamus UPJ:n toimivuuteen. Lopulta johtokin ohitti UPJ:n. Se päätti tarkastajien palkat ennen tuloskeskusteluja ja pyrki alentamaan palkkoja kautta linjan [--8--]. Kun VTV ylin johto päätti maksaa itselleen tulospalkkioita, median kiinnostus kasvoi siihen, mitä VTV:ssä oli meneillään [--9--].

------

[--1--] Perinteistä palkkausjärjestelmää käsitellään lyhyesti toisella sivulla ("Palkkaus ennen tulosohjausta"). Viitatun sivun alaviitteestä [--2--] ilmenee, että VTV otti UPJ:n käyttöön viimeisimpien valtion virastojen joukossa.
[--2--] Columbus on Bonus Consulting Oy:n kehittämä Columbus- järjestelmä käsitti yleensä kolme osaa: (a) työn sisältö ja vaativuus; (b) henkilökohtainen suoritus / ammattitaito ja (c) mahdollinen tulospalkkio- osa. Järjestelmän vaativuustekijät olivat
– (1) Osaamisen laajuus ja vaativuus (suluissa pisteet: 10- 50): monipuolisuus, moniammatillisuus tai vaadittava osaamisen laajuus
– (2) Osaamisen syvyys (10- 50): erityisasiantuntemus (usein kapea mutta syvälle ulottuvan osaaminen)
– (3) Henkilöjohtaminen (0- 20): koskee vain esimies- tai johtotehtävissä olevia
– (4a) Vuorovaikutus (10- 50): tehtävän edellyttämä kanssakäyminen, kommunikointi, yhteistyö tai neuvottelukyky
– (4b) Kv. vuorovaikutus ja kielitaito (0-20): tehtävän edellyttämä kansainvälinen vuorovaikutus tai kielitaito
– (5) Pätevyys (10- 70): tehtävän edellyttämä koulutus ja käytännön kokemus
[--3--] AKAVA, eduskunnan virkamiesyhdistys.
[--4--] Tarkastajilla henkilökohtaisen palkanosan palkkavaikutus rajattiin 70 %:iin siitä, mitä oli sovittu. Tehtäväkohtainen palkanosa sai olla enintään 35 % tehtäväkohtaisesta palkasta (Hpo 1-8). Sitä korkeampia taulukossa esitettyjä osuuksia (Hpo 9-11) ei käytetty Tuomas Pöystin ja Tytti Yli-Viikarin pääjohtajakausilla.
Kuvio 1: VTV:n palkat tehtäväkohtaisen palkanosan (Tpo) ja henkilökohtaisen palkanosan (Hpo) yhdistelmänä. Ylitarkastajan tehtävän vaativuusluokka oli 10 ja tarkastusneuvoksen 12. Vihreät prosenttiluvut taulukossa osoittavat palkanosien yhdistelmät, joiden mukaan palkka määräytyi tarkastustehtävistä päävastuullisille.
[--5--] Mikko Koiranen oli tehnyt vain vähän tarkastuksia; tarkastusalan ammattilainen voi pitää niitä korkeintaan tyydyttävinä. Koirasella ei ollut yhtään tarkastusalan tutkintoa ja hän vähätteli osaamista, jota tarkastuksessa tarvittiin.
[--6--] VTV sai UPJ:n käyttöön ottoa varten toimintamenomäärärahalisäyksen, jonka käytöstä päättivät suuressa määrin henkilöstöjärjestöt. Pääjohtaja Esko Niskanen piti jo 1980-luvulla virheenä, kun henkilöstöjärjestöt käyttivät palkkauksissa jakovaran loppuun niin, että VTV:lle ei jäänyt määrärahaa palkita tarkastajia, jotka olivat työskennelleet tuloksellisesti (ks. HS:n artikkeli).
[--7--] Tuloksellisuuden heikkenemisestä kerrotaan toisella sivulla.
[--8--] VTV:n ulkopuolella tarkastajien palkkoja pidettiin liian korkeina. Se piti osittain paikkansa mm. syistä, jotka kerrotaan edellisessä alaviitteessä [--6--].
[--9--] Iltalehden artikkeli 3.6.2017

Paluu etusivulle
Edellinen valikko
Edellinen sivu

Asiakirjat

-------