TE-keskusuudistus

Työvoima- ja elinkeinokeskusten perustaminen

Työvoima- ja elinkeinokeskus- eli TE-keskusuudistuksen tavoitteena oli tehostaa elinkeino-organisaatioiden toimintaa ja parantaa niiden laatua ja samalla säästää TE-keskuksiin koottavien yksiköiden yhteenlasketuista toimintamenoista noin 10 prosenttia neljän vuoden siirtymäkauden aikana [--1--]. Säästöt saavutettaisiin mm. yhdistämällä rekistereitä, tietopohjia ja toimintoja, poistamalla päällekkäisyyksiä, käsittelemällä samanlaiset hakemukset yhdenmukaisesti ja ottamalla voimavarat yhteiskäyttöön kulloistenkin painopisteiden mukaisesti [--2--].

TE-keskukset, yhteensä 15, perustettiin niistä annetulla lailla (23/1997). Niihin koottiin kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM), työministeriön (TM) ja maa- ja metsätalousministeriön (MMM) hallinnonalan piirihallintojen toimintoja resursseineen (noin 1000 henkilöä; toimintamenot 240 miljoonaa markkaa (Mmk)) [--3--]. TE-keskukset saivat tulostavoitteensa ja määrärahansa em. kolmen ministeriöltä (ns. putkimalli). Yleishallinnollisesti TE-keskukset olivat KTM:n ohjauksessa.

Tilivirastoratkaisu

Putkimallin mukaisesti TE-keskusten eri osastot - yritysosasto, maaseutuosasto ja työvoimaosasto - kuuluivat samaan tilivirastoon kuin niitä ohjaavat ministeriöt. TM ja MMM halusivat säilyttää mallin, mutta KTM ei. Se halusi, että jokaisesta TE-keskuksesta muodostetaan itsenäinen tilivirasto. KTM sai tahtonsa läpi, kun myös Valtiontalouden tarkastusvirastossa (VTV) asettui KTM:n kannalle [--4--], [--5--].

Tilanne tilivirastoratkaisun jälkeen

TE-keskusuudistukselle asetetut säästötavoitteet eivät toteutuneet. Lähtötilanteessa [vuonna 1997] toimintamenot olivat noin 240 Mmk, mikä rahanarvokorjauksin vastaa noin 261 Mmk vuonna 2001. Vuoden 2001 tilinpäätöksen mukaan TE-keskusten menot vuonna 2001 olivat 66,5 miljoonaa euroa eli rahanarvokorjauksin noin 358 Mmk. Tavoiteltujen 10 % säästöjen sijasta toimintamenot kasvoivat yli 37 % (97 Mmk). Menolisäys on enemmän kuin MMM:ssä täydentävän tarkastuksen ansiosta vältetty EU-rahoituksen leikkaus [--6--].

Noin 10 vuotta KTM:n ajaman TE-keskusratkaisun jälkeen (1.1.2007) TE-keskusten ja työvoimatoimistojen tilivirastoasiat keskitettiin Etelä-Savon TE-keskukseen. Ratkaisua pidettiin hyvänä [--7--] ja sitä sovellettiin myös TE-keskuksia seuranneissa Elinkeino-, liikenne ja ympäristö- eli ELY-keskuksissa (ks. KEHA-keskus). Ratkaisua oli esitetty jo 4.12.1997, mutta KTM torjui sen.

Omat kommentit

Se, että jokaisesta TE-keskuksesta tehtiin tilivirasto, oli virhe, jonka moitittavuutta lisäsi tapa, jolla päätös runnottiin läpi.
– KTM:n tilasi TE-keskusuudistuksen säästöistä laskelman, jonka luotettavuus oli kyseenalainen [--8--]
– Valmistellessaan tilivirastoasiaa KTM rajoitti MMM:n ja TM:n tiedonsaantimahdollisuuksia [--8--].
– TE-keskuslain perusteluissa luvatuille yhtenäistämis- ja päällekkäisyyksien purkuratkaisuille ei ollut perusteita [--8--].
– KTM perusteli tilivirastoratkaisua paikkansa pitämättömillä väitteillä ja torjui vaihtoehtoiset ratkaisut [--9--].
SAI:n tehtävään ja etiikkaan soveltumattomasti VTV asettui ratkaisijaksi tilivirastoasiassa KTM:n hyväksi [--10--].
– Ratkaisusta syntyi valtiolle paljon taloudellista ja muutakin vahinkoa [--11--].

------

[--1--] TE-keskusuudistus oli osa valtion aluehallintouudistusta, joka oli yhtenä tavoitteena pääministeri Paavo Lipposen I hallituksen ohjelmassa: "selväpiirteinen ja alueiden omaleimaisuuden huomioon ottava aluehallinto, joka käsittää aikaisempaa tuntuvasti vähemmän organisaatioita." Tavoitteen toteuttamista valmisteli Aluehallinto 2000-hanke. Sen ehdotusten pohjalta eduskunnalle annettiin hallituksen esitys (148/1996 vp), jossa ehdotettiin säädettäväksi lääninhallituslaki ja laki työvoima- ja elinkeinokeskuksista. Eduskunnassa tehtyjen muutosten jälkeen ehdotetut lait hyväksyttiin ja ne tulivat voimaan 1.9.1997.
[--2--] TE-keskusuudistuksella oli paljon muitakin tavoitteita, jotka kerrotaan TE-keskuslain perusteluissa (HE 148/1996 vp), s. 7-34. Perustelujen mukaan (s. 32) merkittävä säästö saavutettaisiin yhteisesti hoidettavissa tukitehtävissä.
[--3--] Toimipiste- ja henkilömäärät hallituksen talousarvioesityksessä (HE 148/1996 vp; s. 31): KTM:n yrityspalvelun 14 piiritoimistossa noin 160, Teknologian kehittämiskeskuksen (TEKES) 12 kotimaan yksikössä 43, Valtiontakuukeskuksen 5 aluetoimistossa 16, MMM:n toimialan 16 maaseutuelinkeinopiirissä noin 430, TM:n toimialan 13 työvoimapiirissä noin 330 ja Suomen Ulkomaankauppaliiton 17 alueyksikössä 35 henkilöä. Henkilömäärästä noin 20-26 % on hallinto- ja muissa tukipalvelutehtävissä, joihin kuuluvat mm. henkilöstö-, talous- ja tietohallinto, kirjaamo- ja arkistopalvelut, puhelinvaihteen hoito ja virastopalvelut.
[--4--] KTM:ssä asiaa ajoivat erityisesti kansliapäällikkö Matti Vuoria ja talouspäällikkö Olavi Naulapää, VTV:ssä tarkastusneuvos Erkki Mäki-Ranta.
[--5--] VTV:lle tilivirastojen määrän kasvu oli peruste vaatia lisää tilintarkastajia tilintarkastuksen toimintayksikköön (TL). Vuonna 2000 TE-keskusten tilintarkastukseen osoitettiin suoraan ja epäsuorasti yhteensä 1140 työpäivää (ks. ABC-analyysi) ja TE-keskuksia ohjaavien ministeriöiden tarkastukseen yhteensä noin 300 työpäivää. Vertailun vuoksi ks. resurssit MMM:n vuoden 1994 tilintarkastukseen!
[--6--] Rahan arvon muutos on otettu huomioon Suomen pankin rahamuseon rahanarvolaskurilla.
[--7--] Ks. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi työ- ja elinkeinokeskuksista sekä työ- ja elinkeinotoimistoista (HE 55/2008 vp), s. 10-12.
[--8--] Ks. perustelut 10.10.1997 päivätystä muistiosta.
[--9--] KTM torjui sovitteluratkaisun (4.12.1997) TE-keskusten kuulumisesta maksupisteinä yhteen tilivirastoon (TE-keskusten tilivirasto) perustellen kantaansa sillä, että VTV:n (tarkastusneuvos Mäki-Ranta) mielestä paras ratkaisu on, että jokaisesta TE-keskuksesta muodostetaan tilivirasto. KTM ja VTV katsoivat, että jos virasto ei ole tilivirasto, se ei voi olla taloudellisesti itsenäinen.
[--10--] Kun TE-keskuksen johtajien käyttöön ei oltu budjetoitu määrärahaa, KTM:n talousjohtaja Naulapää katsoi tämän johtuvan siitä, että TE-keskukset eivät ole tilivirastoja, vaikka KTM TE-keskuksista yleishallinnollisesti vastaavana ministeriönä oli itse laiminlyönyt tehtävänsä: KTM:n olisi tullut huolehtia TE-keskuksen johtajan määrärahoista; (ks. HE 148/1996 vp 27, s. 27).
[--11--] Jokaiselle TE-keskukselle piti hankkia omat taloushallinnon järjestelmät ja henkilöstö, kun aikaisemmin taloudenhoito oli hoidettu keskitetysti putkimallissa (kolmessa ministeriössä: KTM, MMM ja TM). Jokainen TE-keskus loi itselleen omat tilipuitteet, mikä vaikeutti yhdenmukaista raportointia ohjaaville ministeriöille.
Yhtenäisen raportoinnin edut näkyvät esimerkiksi Etelä-Savon Ely-keskuksen tilinpäätöksessä vuodelta 2012: kaikki on esitetty yhtenäisellä rakenteella ja eri ELY-keskusten tiedot on asetettu keskenään verrattavaksi.

Paluu etusivulle
Edellinen valikko

Asiakirjat

Nykytilan kartoitusta koskeva selvitys (muistio)
10.10.1997
Ehdotus sovitteluratkaisuksi TE-keskusten tilivirastokysymykseen
4.12.1997

-------